
Konttiin lastattu tavara joutuu merikuljetuksessa voimille, joita maantiekuljetuksessa ei tule vastaan, ja huolimaton kontin lastaus näkyy vasta, kun vastaanottaja avaa ovet Shanghaissa tai Houstonissa. Tämä artikkeli on tarkoitettu viejälle, konepajan lähettämölle ja logistiikasta vastaavalle, joka lastaa kontin itse tai valvoo lastausta. Siitä selviää, miten paino jaetaan, mitkä sidontatavat oikeasti toimivat ja miten vältät vahinkoreklamaation, jossa vastuu jää lopulta sinulle.
Asia on tärkeä, koska suurin osa Suomesta lähtevistä konteista lastataan lähettäjän tiloissa. Rahtikirjaan merkitään silloin usein ”Shipper’s Load, Stow and Count”. Varustamo ei tällöin vastaa vahingoista, jotka johtuvat huonosta ahtauksesta.
Mitä kontille tapahtuu matkalla
Merellä alus keinuu sivusuunnassa (rullaa), nyökkii keula-perä-suunnassa (jyskyttää) ja kallistuu aallokossa. Kansainvälinen CTU-koodi (IMO/ILO/UNECE:n ohjeistus kuljetusyksiköiden lastaamisesta) jakaa merialueet kolmeen luokkaan. Itämeri kuuluu lievimpään A-alueeseen, jossa sivuttaissuuntaisen mitoituskiihtyvyyden arvo on 0,5 g. Valtamerireitillä, esimerkiksi Pohjois-Atlantilla talvella, sivuttaisvoima voi nousta 0,8 g:hen.
Matka ei ala laivassa. Kontti ajetaan ensin rekalla Tampereelta tai Jyväskylästä Vuosaaren, HaminaKotkan tai Rauman satamaan. Siirtokone nostaa sen terminaalissa, ja Saksan tai Alankomaiden hub-satamassa se voidaan siirtää syöttöliikenteen alukselta valtamerialukselle.
Yleinen myytti: meri on maantietä rauhallisempi
Moni lähettäjä ajattelee, että isossa konttilaivassa kuorma pysyy paikallaan ja vaarallisinta on maantiekuljetus satamaan. Totuus on kaksijakoinen. Maantiellä hätäjarrutuksen eteenpäin suuntautuva voima on 0,8 g, mikä on enemmän kuin merellä pituussuunnassa. Merellä taas sivuttaisvoimat toistuvat tuhansia kertoja päivien ajan. Sidonta, joka kestää yhden jarrutuksen, voi löystyä vähitellen kolmen viikon matkalla.
Kuorma on siis mitoitettava kaikkia vaiheita varten. Kokenut lastaaja suunnittelee pituussuunnan tuennan maantien ja sivusuunnan tuennan meren mukaan.
Kontin lastaus alkaa painonjaosta
Ennen ensimmäistäkään trukkikuormaa ammattilainen laskee kokonaispainon ja painopisteen. Tavallisen 20-jalkaisen kontin sisämitat ovat noin 5,9 x 2,35 x 2,39 metriä, ja suurin kokonaispaino on yleensä 30 480 kg. 40-jalkaisessa sisäpituutta on noin 12 metriä, mutta kantavuus ei ole kaksinkertainen. Se on usein vain 26-28 tonnia, koska kontti itsessään painaa enemmän.
Painopisteen pitää olla mahdollisimman lähellä kontin keskikohtaa sekä pituus- että leveyssuunnassa. Toiseen päähän kasattu raskas kuorma saa kontin roikkumaan vinossa siirtokoneen kahmarissa, ja maantiellä se voi ylittää rekan akselipainorajan.
SOLAS-sopimuksen mukaan lähettäjän on ilmoitettava kontin varmennettu bruttopaino (VGM) ennen kuin kontti lastataan alukseen. Jos ilmoitus puuttuu, kontti jää laiturille, ja odottamisesta voi tulla seisontamaksuja. Ne on selitetty tarkemmin artikkelissa seisontamaksut ja demurrage konttikuljetuksessa.
Lavat, tyhjät tilat ja tuenta
EUR-lavoja (1200 x 800 mm) mahtuu 20-jalkaiseen konttiin yhteen kerrokseen 11 kappaletta ja 40-jalkaiseen 23-24 kappaletta. FIN-lavoja (1200 x 1000 mm) mahtuu vastaavasti 9-10 ja 20-21 kappaletta. Lavakoot vaikuttavat suoraan siihen, kuinka paljon tyhjää tilaa konttiin jää. Lavojen mitoista ja yhteensopivuudesta kerrotaan lisää artikkelissa EUR-lavat ja muut lavat – standardit kuljetuksessa.
Tyhjä tila on kuorman pahin vihollinen. Konttikuljetuksen perusperiaate on, että kuorma lastataan tiiviisti seinästä seinään ja jäljelle jäävät raot täytetään. Yleisimmät tuentakeinot ovat:
– Ilmatyynyt (dunnage bags) lavojen väleissä, yleensä 5-15 € kappaleelta
– Puiset tukipalkit ja -kehikot oven puolelle ja raskaiden kappaleiden ympärille
– Kitkamatot lavojen alla, jolloin sidontavoiman tarve pienenee merkittävästi
– Sidontaliinat kontin lattian ja kattopalkkien sidontasilmukoihin
– Oviväliseinä tai kehikko, joka estää kuormaa painamasta ovia vasten
Ilmatyynyä ei pidä laittaa suoraan kontin oviin tai aaltolevyseiniin. Kontin seinä joustaa, ja tyyny voi puhjeta teräviin kulmiin. Ilmatyyny sopii täyttämään enintään noin 30 cm:n raot. Suurempi aukko tuetaan ensin puulla.
Raskaan kappaleen sidonta – konepajan erityistapaus
Suomalaisen konepajateollisuuden vientituotteet, kuten vaihteistot, pumput ja paperikoneen osat, eivät ole lavatavaraa. Kahdeksan tonnin kappale vaatii pistekuorman jakamista. Kontin lattia kestää suuria kokonaiskuormia, mutta pieni pinta-ala rikkoo sen helposti. Kappaleen alle asennetaan puupalkit, jotka jakavat kuorman usealle poikittaiselle lattiapalkille.
20-jalkaisen kontin sidontasilmukat on yleensä mitoitettu vain noin 1 000 daN:n kuormalle. Niiden varassa ei voi sitoa monitonnista kappaletta. Tällöin kappale tuetaan puurakenteilla kontin runkoon, tai kuljetukseen valitaan flat rack- tai open top -kontti, jonka sidontapisteet kestävät enemmän.
Raskaan kappaleen pakkaamisessa kannattaa käyttää ISPM 15 -standardin mukaan lämpökäsiteltyä puuta, jossa on HT-merkintä. Monessa kohdemaassa, kuten Kiinassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa, käsittelemätön puu pysäytetään tullissa.
Yleisimmät virheet kontin lastauksessa
Oven puoli jätetään tyhjäksi. Tamperelainen konepaja lastaa 40-jalkaiseen konttiin 18 lavaa varaosia, ja viimeiset kolme metriä jäävät tyhjiksi. Kun vastaanottaja avaa ovet, etummaiset lavat kaatuvat ulos. Kuorma olisi pitänyt tukea oven puolelta puukehikolla tai ilmatyynyillä, ja painavimmat lavat olisi pitänyt sijoittaa keskemmälle.
Kosteutta ei huomioida. Talvella Suomessa lastattu kontti, jonka lastissa on puuta tai pahvia, kulkee tropiikin kautta. Ilmankosteus tiivistyy katon sisäpintaan ja tippuu kuorman päälle. Ilmiötä kutsutaan nimellä konttisade. Kuivatuspussit ja kuivana lastattu lavapuu ehkäisevät sitä.
Sidontaa ei dokumentoida. Ilman valokuvia lastauksesta on vaikea todistaa vahinkotapauksessa, että ahtaus tehtiin oikein. Ammattilainen kuvaa jokaisen kerroksen, oven puolen tuennan ja sinetin numeron ennen kuin ovet suljetaan. Kuvia tarvitaan, jos tavara joudutaan reklamoimaan, katso vahingoittunut tavara kuljetuksessa – ilmoitus ja korvaus.
Lastata itse vai ostaa palveluna
Säännöllisesti vievä yritys oppii lastaamaan omat konttinsa, ja se kannattaa, kun tuotteet ovat samanlaisia lähetyksestä toiseen. Satunnaisessa viennissä tai epäsäännöllisen muotoisissa kappaleissa kannattaa harkita terminaalin tai huolitsijan lastauspalvelua. Hinta on tyypillisesti 150-400 € kontilta tuentamateriaalien kanssa, mutta raskaan koneen kiinnitys maksaa selvästi enemmän.
Ostettu lastauspalvelu siirtää samalla osan vastuusta palveluntarjoajalle. Tämä kannattaa kirjata sopimukseen selvästi.
UKK
Kuka vastaa vahingosta, jos kuorma liikkuu kontissa?
Jos lähettäjä on lastannut ja sinetöinyt kontin, vastuu ahtausvirheistä on lähtökohtaisesti lähettäjällä. Varustamo vastaa vahingoista, jotka syntyvät esimerkiksi kontin pudotessa tai aluksen merivahingossa, mutta korvausta rajoittavat merilain vastuunrajoitukset.
Riittääkö kuljetusvakuutus kattamaan huonon lastauksen aiheuttamat vahingot?
Ei aina. Monissa rahtivakuutusehdoissa on rajaus puutteellisesta pakkauksesta tai ahtauksesta silloin, kun vakuutettu on itse tehnyt lastauksen. Tarkista ehdot ennen ensimmäistä vientiä.
Mitä tarvitaan kontin lastauksen dokumentointiin?
Valokuvat jokaisesta kerroksesta ja oven puolen tuennasta, sinetin numero, VGM-punnitustodistus sekä pakkausluettelo, jossa näkyvät kappaleiden painot.
Lyhyesti ennen ovien sulkemista
Hyvä kontin lastaus perustuu kolmeen asiaan: painopiste lähelle keskikohtaa, ei tyhjää tilaa ja sidonta, joka on mitoitettu sekä maantien jarrutusta että meren sivuttaisvoimia varten. Kun lisäksi valvot kosteutta ja otat kuvat ennen sinetöintiä, olet varautunut useimpiin reklamaatioihin. Jos kuljetusketju satamasta eteenpäin on vielä epäselvä, lue artikkeli konttikuljetuksen vaiheet satamasta vastaanottajalle.