Incoterms-toimituslausekkeet ratkaisevat, kumpi kaupan osapuoli maksaa rahdin ja kantaa riskin, jos tavara vahingoittuu matkalla. Kansainvälisen kaupan sopimuksiin kirjoitetaan lähes aina kolmikirjaiminen lauseke, kuten FCA, DAP tai CIF, ja juuri tämä lyhenne kertoo, mihin myyjän vastuu päättyy ja mistä ostajan vastuu alkaa. Tämä artikkeli on viejälle, ostajalle ja logistiikasta vastaavalle, joka haluaa valita lausekkeen tietoisesti eikä kopioida sitä edellisestä tarjouksesta.
Oikein valittu lauseke säästää rahaa ja riitoja. Väärin valittu voi tarkoittaa, että maksat rahdin, jota et tilannut, tai kannat vahingon, josta luulit vakuutusyhtiön vastaavan.
Mitä Incoterms-toimituslausekkeet määrittävät
Incoterms-säännöt julkaisee Kansainvälinen kauppakamari ICC. Voimassa oleva versio on Incoterms 2020, joka tuli käyttöön 1.1.2020. Vanhempia versioita, kuten Incoterms 2010, saa edelleen käyttää, jos sopimuksessa niin sanotaan, joten versionumero kannattaa aina kirjoittaa näkyviin.
Lausekkeet vastaavat kolmeen kysymykseen. Missä kohdassa tavara katsotaan toimitetuksi ja riski siirtyy ostajalle? Kuka maksaa kuljetuksen, lastauksen, purun ja vakuutuksen? Kuka hoitaa vienti- ja tuontitullauksen?
Lauseke kirjoitetaan aina yhdessä tarkan paikan kanssa, esimerkiksi ”FCA Tampere, myyjän varasto, Incoterms 2020”. Pelkkä ”FCA Suomi” jättää auki, tapahtuuko luovutus tehtaan lastauslaiturilla vai rahdinkuljettajan terminaalissa Vantaalla, ja juuri siitä riidat syntyvät.
Yksitoista lauseketta kahdessa ryhmässä
Incoterms 2020 sisältää 11 lauseketta. Seitsemän niistä sopii mille tahansa kuljetusmuodolle, myös maantie- ja yhdistetyille kuljetuksille:
– EXW (Ex Works) – myyjä asettaa tavaran saataville omissa tiloissaan, ostaja hoitaa kaiken muun
– FCA (Free Carrier) – myyjä luovuttaa tavaran ostajan nimeämälle rahdinkuljettajalle ja hoitaa vientitullauksen
– CPT ja CIP – myyjä maksaa rahdin määränpäähän, mutta riski siirtyy jo ensimmäiselle kuljettajalle
– DAP ja DPU – myyjä kantaa riskin perille asti; DPU:ssa myyjä myös purkaa tavaran
– DDP (Delivered Duty Paid) – myyjä hoitaa myös tuontitullauksen ja maksaa tullit ja verot
Loput neljä, FAS, FOB, CFR ja CIF, on tarkoitettu meri- ja sisävesikuljetuksiin, joissa tavara luovutetaan laivan sivulle tai laivaan. Rekka-, juna- tai konttikuljetukseen niitä ei pitäisi käyttää.
Riskin ja kustannusten raja eivät aina ole samassa paikassa
C-alkuiset lausekkeet hämäävät eniten. CPT Hampuri tarkoittaa, että suomalainen myyjä maksaa rahdin Hampuriin, mutta riski siirtyy ostajalle jo silloin, kun tavara luovutetaan ensimmäiselle rahdinkuljettajalle esimerkiksi Lahdessa. Jos lavat kaatuvat Itämeren yli kulkevalla lautalla, vahinko kuuluu ostajalle, vaikka myyjä on maksanut koko matkan.
CIP:ssä ja CIF:ssä myyjän on lisäksi vakuutettava tavara ostajan hyväksi. Vakuutusmäärän pitää olla vähintään 110 % kauppahinnasta. Incoterms 2020:ssä vaatimukset eroavat: CIP edellyttää laajaa Institute Cargo Clauses (A) -turvaa, CIF vain suppeinta (C)-tasoa. Kokenut ostaja tarkistaa, riittääkö CIF-vakuutus oikeasti heidän tavaralleen, ja lukee lisää kuljetusvakuutuksen kattavuudesta ennen kuin hyväksyy lausekkeen: kuljetusvakuutus ja sen kattavuus.
D-lausekkeissa raja on selkeämpi. DAP:ssa myyjä kantaa riskin, kunnes kuorma-auto seisoo sovitussa paikassa purkuvalmiina. Purku kuuluu ostajalle. DPU:ssa myyjä vastaa myös purusta, mikä kannattaa vain, jos myyjä tietää varmasti, millä kalustolla purku onnistuu.
Käytännön esimerkki konepajan viennistä
Pirkanmaalainen konepaja myy 4 tonnin työstökoneen saksalaiselle asiakkaalle ehdolla DAP. Puoliperävaunuyhdistelmä saapuu perille aikataulussa, mutta asiakkaan pihalla ei ole riittävän järeää trukkia. Kuljettaja odottaa kolme tuntia, kunnes asiakas saa vuokrattua nosturin. Odotusmaksu ja nosturin vuokra kuuluvat DAP:ssa ostajalle, koska purku on ostajan vastuulla. Laskun lähettää kuitenkin kuljetusliike, jonka kanssa sopimuksen on tehnyt myyjä.
Tässä kohtaa paljastuu, kuinka hyvin ostajan kanssa tehty kauppasopimus ja kuljetusliikkeen kanssa tehty rahtisopimus sopivat yhteen. Ammattilainen kirjaa tarjoukseen etukäteen, että purkukalusto on ostajan järjestettävä ja odotus veloitetaan ostajalta erikseen.
Yleisimmät virheet lausekkeen valinnassa
FOB tai CIF konttikuljetuksessa. Kontti jätetään satamaterminaaliin, esimerkiksi Vuosaareen tai HaminaKotkaan, usein päiviä ennen kuin se nostetaan laivaan. FOB:ssa myyjän riski jatkuu siihen asti, vaikka kontti ei ole enää myyjän hallussa. ICC suosittaa kontteihin FCA:ta tai CIP:tä.
EXW EU:n ulkopuoliselle ostajalle. EXW:ssä ostajan pitäisi hoitaa vientitullaus Suomesta. Ulkomainen ostaja ei usein pysty siihen, joten myyjä joutuu hoitamaan sen silti, ilman että lauseke kertoo, kuka vastaa virheistä. FCA myyjän tiloissa on lähes aina parempi valinta. Vientiasiakirjoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa tullaus ja vientiasiakirjat.
DDP ilman kohdemaan arvonlisäverorekisteröintiä. Myyjän pitäisi maksaa tuonnin arvonlisävero kohdemaassa, mikä usein edellyttää siellä rekisteröitymistä. Moni huomaa tämän vasta, kun ensimmäinen lähetys seisoo tullissa Oslossa tai Lontoossa.
Myytti: Incoterms ratkaisee omistusoikeuden siirtymisen
Tämä on yleisin väärinkäsitys. Incoterms ei kerro, milloin omistusoikeus siirtyy, milloin kauppahinta maksetaan tai mitä tapahtuu sopimusrikkomuksessa. Lauseke koskee vain toimitusta, riskiä, kustannuksia ja tullimuodollisuuksia.
Omistusoikeudesta sovitaan kauppasopimuksessa, esimerkiksi omistuksenpidätysehdolla. Riski voi siis siirtyä ostajalle Lahden terminaalissa, vaikka myyjä omistaa tavaran, kunnes viimeinen erä on maksettu.
Lauseke ei myöskään korvaa kuljetusasiakirjoja. Maantiekuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuun määrää CMR-yleissopimus riippumatta siitä, mikä Incoterms-lauseke kauppakirjaan on kirjoitettu. Katso CMR-rahtikirja kansainvälisessä kuljetuksessa.
Näin valitset sopivan lausekkeen
Kokenut logistiikkapäällikkö aloittaa kysymällä, kuka pystyy hallitsemaan kuljetusta parhaiten. Jos myyjällä on vakiintunut kuljetusliike ja hyvät rahtihinnat esimerkiksi Ruotsiin Tornion–Haaparannan kautta, myyjän kannattaa tarjota DAP ja hinnoitella rahti mukaan. Jos ostajalla on omat rahtisopimukset, FCA on luonteva ja selkeä.
Seuraavaksi tarkistetaan kuljetusmuoto. Laivaan lastattavassa irtolastissa, kuten sahatavarassa tai sellussa, FOB ja CFR toimivat edelleen hyvin, ja metsäteollisuus käyttää niitä laajasti. Konttiin, rekkaan tai junaan valitaan jokin seitsemästä yleislausekkeesta.
Lopuksi lauseke kirjoitetaan sopimukseen tarkan paikan ja version kanssa, ja sama tieto välitetään kuljetusliikkeelle tarjouspyynnössä.
UKK
Voiko Incoterms-lauseketta käyttää kotimaan kaupassa?
Voi. Incoterms 2020 soveltuu myös kotimaan kauppaan, jolloin tullimääräyksiä ei sovelleta. Esimerkiksi ”DAP Oulu, ostajan varasto, Incoterms 2020” on täysin käypä ehto Tampereelta lähtevälle toimitukselle.
Mikä on ero FCA:n ja EXW:n välillä?
EXW:ssä ostaja lastaa tavaran ja hoitaa vientitullauksen. FCA:ssa myyjä hoitaa vientitullauksen ja lastaa tavaran, jos luovutus tapahtuu myyjän tiloissa. Myyjän lisävastuu on pieni, mutta selvyys paljon parempi.
Tarvitaanko kuljetusvakuutus, jos lauseke ei sitä vaadi?
Incoterms velvoittaa vakuuttamaan vain CIP:ssä ja CIF:ssä. Rahdinkuljettajan CMR-vastuu on rajattu painon mukaan 8,33 erityiseen nosto-oikeuteen kilolta, mikä ei kata arvokasta tavaraa. Riskiä kantavan osapuolen kannattaa siksi vakuuttaa tavara itse.
Lausekkeen valinta on osa kauppaa
Incoterms-lauseke ei ole pelkkä muodollisuus, vaan se on osa hintaa ja riskiä. Kirjoita aina lausekkeen perään tarkka paikka ja versio, käytä kontti- ja maantiekuljetuksissa FCA:ta, CPT:tä, CIP:tä tai D-lausekkeita, ja tarkista ennen allekirjoitusta, että kauppasopimus, rahtisopimus ja vakuutus vastaavat toisiaan. Kun nämä kolme ovat linjassa, vahinkotilanteessa tiedetään heti, kuka maksaa.